Kuollakseen Elossa

Puristuksessa jokseenkin elá¤vá¤ná¤
Ei paljoo mitᤠodottaa
Astinlautoina ei montaa ehjá¤á¤ oksaa
Joissa elá¤mᤠvirtaa
Ei oo montaa, ne mahtuu yhteen kouraan
Joista varmasti tietá¤á¤
Et ne ná¤kee kun ne katsoo
Ja sen kaiken ymmá¤rtá¤á¤

Mitᤠtahdot?
Mitᤠsiitá¤
Miká¤á¤n ei kuitenkaan riitá¤?
Mitᤠteitká¤á¤n sinᤠitse?
Muista se kun tuomitset

Kyydissᤠtuomiopá¤ivá¤n vaunussa
Yksin usvassa niin vá¤á¤rá¤llᤠraiteella
Syá¶ksykierteessᤠeikᤠoikaistuksi saa
Ennen kuin koskee maan pintaa

Paremmasta saatiin varmat merkit
Joihin pá¤á¤tettiin luottaa
Tá¤há¤n johti, harhaan asti pá¤á¤stiin
Ja miten tá¤stᤠvoi jatkaa?

á?lᤠkatso, á¤lᤠkuule
Pidᤠvaan kiinni sun huulet
Vá¤há¤n arvaa, á¤lᤠtiedá¤
Riittá¤á¤ kunhan sᤠsiedá¤t

Niin kuollakseen elossa
Enimmá¤kseen jo kuollut